Jorma Nordlin

2000-luvun sosialistien "ristiretki" äärioikeistoa vastaan

  • Vasemmiston äärioikeiston vastainen tarrakampanja
    Vasemmiston äärioikeiston vastainen tarrakampanja

Vasemmisto käy näkyvää kampanjaa Helsingissä äärioikeistoa vastaan. Asian "tärkeyden" huumassa näyttää sääntöjen noudattaminen unohtuneet, kuten aikaisemminkin vaaleissa ja tarroja liimaillaan sinne sun tänne tolppiin, seiniin ja "vihollisista" pidetään luvattomia
henkilörekistereitä.

 

Koivulaakson haastattelusta: "Kun odotimme seminaarin alkamista näin henkilön, joka vaikutti epäilyttävälle. Hän ei tervehtinyt ketään ja piti koko ajan toista kättään taskussa. Menin tietokoneelleni tarkistamaan arkistoani voisinko tunnistaa hänet natsiksi, mutta silloin hän lähti salista."

 

Vasemmistoliitossa keräillään tietoja vastustajista. Tehdäänkö näin muissakin puolueissa?

 

Sääntöjen noudattamattomuudella on perinteensä. Eduskuntavaaleissa jouduin Itäkeskuksessa muistuttamaan muuan Dan Koivulaaksoa, missä ei saa jakaa vaalimainoksia. Vastaukseksi tuli
"teinipoikamainen" tiuskaisu: "Kuka muka kieltää!"

 

Nyt tämä on sitä samaa porukkaa, joka on ollut Itsenäisyyspäivinä presidentinlinnan edessä
kuokkavierasporukoissa ja kirjoitteli kirjan Suomen äärioikeistosta, jota ei käytännössä
ole olemassa.

 

Kansanedustajana toimiva Tom Packalen totesi, että on vaikeaa suhtautua Vasemmistoliiton puheenjohtajaan, kun joutui työnsä puolesta Komisariona vahtimaan presidentinlinnan
edessä kuokkavierasporukkaa jossa tämä kyseinen henkilö oli mukana.

 

Takki se kääntyy niin nopeasti, ettei siitä tiedä enää minkä värinen sen pitäisi olla. Takki kääntyi jälleen eduskuntavaalien jälkeen ja Vasemmistoliitto istui hallitukseen arvostellen muita takinkäännöstä. Samat säännöt eivät näytä koskevan heitä, kuten aikaisemmin totesin sääntöjen noudattamisesta.

 

Kansallismieliset ovat vasemmiston vihollisia. Kansallismielisiä arvoja tunnustava puolue on vienyt ja vie edelleen  vasemmistolta äänestäjiä. Koska vasemmistolta on oikeasti kadonnut aate. Tästä syystä äänestäjät ja jäsenet ovat kaikonneet.

 

Voiko ketkään muut olla niin naiiveja kuin suomalaiset sosialistit istuessaan tekemässä oikeiston kanssa päätöksiä?

 

Vasemmistoliittoon on tullut pieniä nuorisoporukoita, joista on onnistuttu täysin kokemattomana nousemaan eduskuntaankin ja jopa hallitukseen. Vanhat vasemmistolaiset ovat kokeneet toiminnan vieraaksi ja kaikonneet "porukoista".

 

Jotkut vielä jaksavat puolustaa perinteisiä vasemmiston arvoja, kuten Esko-Juhani Tennilä ja Esko Seppänen. Vasemmistoliitolle kävi samoin, kuin Vihreille. Molemmat oikeistolaistuivat.


Vihreiden "vanhakaarti" on jättänyt puolueen. Paloheimo viimeksi kritisoi voimakkaasti puoluetta lehtikirjoituksessa (Hesari). Nämä puolueet ovat elitisoituneet ja etääntyneet äänestäjistä.


Mutta mikä on oikeasti vasemmiston ongelma? Se on kannatuksen puute. He eivät saa äänestäjiä taakseen. Sanoma ei ole sellainen, joka "kolahtaisi" riittävän suureen osaan äänestäjistä. Vika on sanomassa. Se ei ole uskottava.

 

Äärioikeistolaisin värein maalailtu viholliskuva ei myy, äänestäjät eivät sitä näytä ostavan. Sitä on yritetty jo useissa vaaleissa. Olen ollut useissa vaaleissa kenttätyössä ja olen tehnyt
paljon työtä.

 

Olen tavannut paljon äänestäjiä, koska minä keskustelen mielelläni ihmisten kanssa.
Äänestäjillä ensimmäinen ja tärkein ratkaiseva asia on se, että on olemassa VAIHTOEHTO.
Siis suomalaiseen vaihtoehdottomaan poliittiseen kulttuuriin täytyy olla tarjolla uusi vaihtoehto. Sen jälkeen sitten katsotaan muita asioita. Jos "laulaa samoja lauluja", kuin muutkin, silloin ei ole se vaihtoehto.


Vasemmistoliitto vaihtoi poliittista taktiikkaa, lähtivät maalaamaan Suomen kartalle äärioikeistolaisia ja fasistisia viholliskuvia. Aikana jolloin näistä aatteista ei ole Suomessa kuulunut pitkään aikaan mitään merkittävää.

 

Jotain kertoo Suomen äärioikeiston toiminnan pienuudesta muutaman pienen skiniporukan nouseminen mediajulkisuuteen 90-luvulla ja 80-luvulla Pekka Siitoinin ympärillä pyörinyt mediajulkisuus. Silloin äärioikeisto oli vahvimmillaan.

 

Tämän merkittävämpää ei ole saatu aikaiseksi. Mutta mitä pitäisi sitten saada luotua näiden tilalle, jotta saataisiin huomiota herättäviä viholliskuvia? Nyt me sitten näemme ja koemme vasemmiston viholliskuvatuotokset.

 

"Hörhöporukoille" on tilausta, media on herkkänä äärioikeiston suhteen. Missäköhän "kolossa" ne piileskelevät. Se joka perustaa jonkinlaisen höhröporukan on varmasti kameroiden edessä ja lehdissä haastateltavana.


Mediabisneksessä se on sivuseikka kuinka merkittävästä toimijasta on kysymys. Oleellista on aiheen kiinnostavuus. Pelko ja uhkakuvat herättävät huomiota ja kiinnostusta. On heti kärkeensä kaksi seikkaa, jotka oleellisesti heikentävät minkä tahansa "hörhöporukan" toimintaa.


1.) Yhdistystoiminta on vaikea laji, ei ole helppoa saada pidettyä jäseniä mukana toiminnassa, se vaatii todella taitoa.


2.) Äänestäjien tuen saaminen.

 

Kohdan 1. osalta moni kokeneempikin järjestö ja suurin osa puolueista on vaikeuksissa ja moni nuori järjestö siihen kaatuu alkuinnostuksen jälkeen.


Vaikka tämä on mediaa kiinnostava asia ja siihen saadaan niputettua poliittiset vastustajat mukaan, se EI RIITÄ. Pitäisi saada vielä äänestäjistä riittävän suuri enemmistö mukaan ja se onkin vaikeampi asia.

 

Äärioikeistoa edustavaa vihollista ei todellisuudessa ole ollut olemassa. Se on jouduttu väkisin tekemään. Kun ei mitään todellista näyttöä löydy mistään merkittävästä äärioikeistolaisesta
toiminnasta, niin on jouduttu pelotteet hakemaan Kreikasta.

 

On peloteltu, että syntyy jotain samanlaista, jos ei heti alussa puututa. Silloin kun Suomessa on ollut vahva äärioikeisto se on ollut kaukana esimerkiksi 30- ja  40-luvun Saksan tai Italian äärioikeistosta. Siihen nähden toiminta on ollut pienimuotoista ja harrastelijamaista.


Vasemmisto haluaa valjastaa poliisin mukaan heidän poliittiseen toimintaansa vaatien poliisilta kovempia toimenpiteitä olematonta vihollista vastaan. Niputtaen samalla äärioikeistoon mukaan todelliset poliittiset vastustajansa, jotka vievät heiltä ääniä ja joilla ei ole äärioikeiston kanssa mitään tekemistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

On se nyt vallan hassua, kun Sisäministeriön mukaan Suomessa on vaarallinen äärioikeistoryhmittymä, mutta teidän tulkintojenne mukaan ei.

http://www.intermin.fi/download/39498_Vakivaltaine...

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Suomessa on ehkä muutama kymmenen ihmistä, jotka tosiassa täyttävät äärioikeistolaisen tunnusmerkit.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Vaarallinen?

Kykenee ottamaan maan hallintaan ja aiheuttaa ihmisille yleisesti vaaraa?

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että itse asiassa tässä ollaan luomassa vasta aktivistiryhmiä uhkakuvien maalailulla suuntaan jos toiseenkin. Jos muistan oikein, 30-luvulla Saksan "harmittomat" oikeistoporukat pystyivät vallankumoushankkeisiin, vaikkeivat vielä olleet edes voimiensa tunnossa - pystyykö tähän yksikään pohjoismainen "hörhöporukka"?

Suomessa ei mikään ole oikeasti vialla, muuten ääripäät yhdistyisivät uhkaa vastaan.

Susanna Kinnunen

"Eduskuntavaaleissa jouduin Itäkeskuksessa muistuttamaan muuan Dan Koivulaaksoa, missä ei saa jakaa vaalimainoksia. Vastaukseksi tuli "teinipoikamainen" tiuskaisu: "Kuka muka kieltää!""

Millä tavalla tarkalleen ottaen Dan Koivulaakso jakoi kielletyllä tavalla vaalimainoksia?

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Oli alueella, jossa ei saa mainoksia jakaa. Erikseen vielä metron vartijat joutuivat opastamaan liian innokkaita mainostenjakajia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset