Jorma Nordlin

Tutkimuksen perusteella kotona lapsi saa huonommat eväät tulevaisuuteen

Koti ei ole lapsen kehityksen kannalta se parhain paikka kasvaa. Lapsi tarvitsee päivähoitoa. Suomi lapsen kasvatusympäristönä on niin rajusti muuttunut, että on jo aika herätellä keskustelua pakollisesta päivähoidosta kaikille lapsille, jotta lasten yhdenvertaisuus toteutuisi ja he saisivat kaikki yhtä hyvät eväät tulevaisuuteen. Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen uuden tutkimuksen perusteella pitkään kotihoidossa olleet lapset saivat keskimäärin huonompia tuloksia neuvolan kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä kuin varhaiskasvatuksessa olevat lapset. Kohta hallituksesta ainakin yksi ministeri älähtää kotiäitivihan lietsomisen vuoksi.


Päiväkodissa lapset oppivat parhaiten sosiaalisia taitoja ryhmässä. Kotihoidossa olevilla lapsilla ei ole mahdollisuutta samanlaiseen jokainen arkipäivä tapahtuvaan ryhmäoppimiseen, elleivät vanhemmat ole erityisen aktiivisia ja käy lasten kanssa kerhoissa. Tämä edellyttää vanhemmilta sellaista aktiivisuutta, jota ei valitettavasti yleensä vanhemmilla ole. Kotihoidossa olevat lapset ovat yksinäisempiä, kuin päiväkodissa ryhmässä kavereiden keskellä leikkivät ikätoverinsa. Päivähoito on myös työttömien vanhempien lasten ihmisoikeus. Työttömyys ja heikompi sosiaalinen asema johtaa lasten eriarvoistumiseen, jos lapsilla ei ole pakollista päivähoitoa.


Muissa pohjoismaissa on Suomea paremmin ymmärretty maailman ja lapsen kasvuympäristön muuttuminen. Suomessa eletään vielä vanhanaikaisessa kasvatusympäristössä, jossa päivähoito nähdään enemmän vanhemman etuoikeutena, eikä suinkaan lapsen ihmisoikeutena, mikä luo lapsen edun kannalta vääristyneen kuvan todellisuudesta. Suomessa lapset ovat kauemmin kotihoidossa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Kodinhoidon tukijärjestelmä pitäisi muuttaa sellaiseksi, jossa vain painavin syin poikkeustapauksissa voisi saada kotihoitoa varten tukea, kun lapsi on päiväkoti-iässä.

 

YLE: "Uusi tutkimus: 1–2-vuotiaiden ajattelutaidot kehittyvät paremmin päivähoidossa kuin kotihoidossa"
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"Päivähoito on myös työttömien vanhempien lasten ihmisoikeus."

Noinhan sen pitäisi olla. Monissa kunnissa, kuten omassani, kotona olevan vanhemman lapsen oikeutta päivähoitoon on rajattu 20 viikkotuntiin. Huonommat eväät annetaan mukulalle jo pienestä pitäen.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Päivähoidon viikkotuntirajoissa on taustalla vanhanaikainen käsitys siitä, että päivähoito olisi vanhempien etuoikeus ja lasten oikeuksien huomioiminen on jäänyt vähemmälle.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Subjektiivisen päivähoidon rajoituksissa on myös kyse ajattelusta, että työttömällä tuen varassa elävällä on kyllä aikaa hoitaa mukulat kun ei se muutakaan päivät pitkät tee. Vaikka juuri kuten Jorma kirjoitit, kysehän on lapsen eikä vanhemman oikeudesta ja siis lapsen oikeuden rajaamisesta.

Päättäjissä on vähän työttömiä tai syrjäytyneitä ja kun asia ei koskea itseä, se myös näyttäytyy kovin eri tavalla.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Pakotetaan kaikille sata tuntia päivähoitoa viikossa?

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen 20 tuntiin perustuu siihen että yksikään varhaiskasvatuksen asiantuntija ei suosittele tuota enempää. Se vastaa ekaluokkalaisen kouluviikkoa. Tämän lisäksi päivähoito on erittäin kallis julkinen palvelu. Olisi aika käsittämätöntä maksaa vanhempi kotiin ja lapsi kodista pois..

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Neuvolatoiminta voitaisiin kytkeä tiiviimmin päiväkodin toimintaan niin, että päiväkodista lapset kävisivät neuvolassa ja vanhemmat tulisivat mukaan. Näin taattaisiin lapsille myös oikeus neuvolapalveluihin niissäkin tapauksissa,joissa vanhemmat eivät halua itse viedä lasta neuvolaan.

Pakollinen päiväkoti ja siihen kytketty neuvolatoiminta takaisi paremmin lasten yhdenvertaisuuden.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Kyllä ennen oli..kohtuullisen hyvä lapsen kehittyä. Pääasiallisesti lapset hoidettiin kotona. Lapsilisä oli ainut, millä lapsen tulevaisuutta turvattiin. Oli pakko elellä ja hoitaa mukulat. Mitään muuta mahdollisuutta ei ollut. Varaventtiilinä oli puistotätitoiminta. Siellä mukulat saivat kokea sitä yhteisöllisyyttä. Toki neuvolatoimintaakin oli.

Perhe- ja ja sukuyhteisöllisyys oli merkittävä osa lapsen kehitystä. Vanhemmilla ei ollut harrastuksia niin rutosti, kuin nykyään, joten lapsi msai sitä kodin turvallisuutta sitä kauttakin.

Aikuisia noistakin lapsista tuli. Pärjäsivät, kuten pärjäsivät. Rakensivat maailman siihen malliin, mitä se tänään on. Saas nähdä mihin maailma menee näillä nykymetodeilla.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

"Kotiäitiviha kumpuaa samasta ajatusmaailmasta, jonka mukaan perinteiset moraali- ja perhearvot ovat vanhanaikaisia ja jotenkin vääriä. Eivät ne ole."
http://timosoini.fi/2018/02/mista-kotiaitiviha-kum...

Perinteiset perhearvot ovat ainakin lasten kasvatuksen suhteen vanhanaikaisia. 70-luvun kotiäitikulttuuria ei ole enää ollut aikoihin olemassa, eikä myöskään sen ajan kasvatusympäristöä. Juuri siitä syystä tutkimustulos on nyt se mikä se on.

Kotona kasvava lapsi kokee yksinäisen ja tylsemmän lapsuuden, kuin päiväkodissa olevat. Esimerkiksi 70- ja 80-luvuilla lapsia ei edes tarvinut "kasvattaa", koska pihoilla oli paljon lapsia kavereiksi. Juuri tässä tapahtunut muutos ja autioituneet pihat ovat ainaki yksi syy mikä varmasti viivästyttää kotona kasvavan lapsen kehitystä.

Tästä syystä perinteiset perhearvot ovat ristiriidassa sen kanssa minkälaiset eväät lapset saavat tulevaisuuteen.

Tästä syystä lasten osaamisen ja taitojen suhteen yhdenvertaisuuden ajaminen ei ole kotiäitivihaa.

Käyttäjän hietanenkaija kuva
Kaija Hietanen

Itse asiassa, tulevaisuuteen eli kouluun ja opiskeluun asti tätä eroavaisuutta ei syntynyt, eli kouluarvosanoissa ei ollut eroa eikä siinä, mitä lähdettiin opiskelemaan. Jollakin neuvolatesteillä saatiin joitakin eroja, mutta luenpa lisää ja sitten kommentoin. -Asia ei ole kyllä työllisyydenkään kannalta niin yksinkertainen, koska töitä ei yksinkertaisesti aina ole. Koulutuksen kannalta muut pohjoismaat ovat myös paljon pitemmällä kuin täällä, koska tuet ovat vaan paljon paremmat ja kannustavammat.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Otsikko ei ihan pidä paikkaansa, sillä erot tasoittuvat myöhemmin nopeasti. Niinpä ei voida väittää että kotona lapsi saa huonommat eväät tulevaisuuteen.

Jos päiväkotilapsi on 4 - 5 vuotiaana kotilasta edellä kehityksessä, niin ei siitä suurta iloa ole.

Päiväkoti on kyllä mukuloille kiva paikka, ja heillä pitäisi siihen oikeus ollakin. Suomessa tietysti asia nähdään pelkästään vanhempien työn ja työnantajien kannalta.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Jos vanhemmat ovat passiivisempia, niin ero on varmasti suurempi. Ongelmaperheiden osalta tuskin ero tasoittuu kovinkaan nopeasti, jos ollenkaan.

Käyttäjän FArra kuva
Fredrik Arra

Asia on juuri kuten Siikala sanoi. Kotona hoidetut lapset osaavat vähän heikommin esimerkiksi leikata saksilla ympyrän, piirtää neliön tai piirtää ihmisille kaikki raajat testeissä. Nämä testit on tarkoitettu seulomaan varsinaisia kehityspoikkeamia, ei sinänsä mittaamaan kehityksen tasoa "normaaleiden" lasten kohdalla. Siksi korrelaatio ei enää pidä myöhemmän koulunkäynnin arvosanojen ja koulutusvalintojen suhteen. Kyse on vähän samantapaisesta ilmiöstä kuin jos lapsi opetetaan lukemaan aikaisin oikeanlaisilla harjoitteilla. Lapset todellakin voivat oppia hiukan aiemmin taidon opettamiseen panostamalla, mutta sitten kun lapset ovat riittävän kypsiä, he oppivat taidon joka tapauksessa melko helposti. Tämän takia erot tasaantuvat tälläisten perustaitojen suhteen kun kyse on normaalisti kehittyvistä lapsista, eikä sillä ole heijastevaikutusta myöhempään kehitykseen.

Oletko lukenut tutkimusraporttia ollenkaan vai pelkästään lehdistötiedotteen ja siitä tehdyn uutisen?

http://www.labour.fi/?wpfb_dl=4669

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Siis lapsen tekeminen jäisi vielä vanhemmille ja lopusta huolehtii yhteiskunta osoittaa tutkimus.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Osoittaa sen, että kannattaa ottaa mallia muista pohjoismaista. Enää ei eletä 70-lukua, eikä sen ajan kotikasvatusmalli toimi nykyaikana.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Missään nimessä ei ole syytä vakoilla, eikä ainakaan apinoida, mitä muissa valtakunnissa tehdään.

Emme millään khykene rakentamaan noita malleja meille sopiviksi, mutta osaamme tehdä meille paremman ja meille sopivan.

Olen kokenut oman lapsuuteni, lasteni lapsuuden ja lastenlasteni lapsuuden. Kokemastani voin vetää johtopäätöksen:" Molempi parempi, etenkin perheen erityistarpeiden mukaan". Eikä sitten vedetä tähän rakentamista lasten tulevaisuuteen. Kyllä ne itse sen rakentavat ja lisäksi itselleen sopivaksi.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Polulla jossa lapset pakolla 1-vuotiaina toimitetaan laitoshoitoon saattaa tulla eteen sekin askel että yhteiskunta valitsee lapsentekijät että saadaan mahdollisimman fiksuja, oppivaisia, sosiaalisia ja ties minkälaisia lapsia.

Käyttäjän hietanenkaija kuva
Kaija Hietanen

Jos halutaan pienten lasten äitien työllistymistä lisätä, pitäisi satsata enemmän osapäivätyöhän, niinkuin muuallakin pohjoismaissa, koska kokopäivätyö ja pienet lapset on melkein mahdoton yhtälö toteuttaa.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Toinen mielipide professorin suusta:

https://yle.fi/uutiset/3-10229941

" – Meidän ei pitäisi tuijottaa vain siihen, miten lapset kehittyvät tiedollisesti, vaan myös siihen, miten he kehittyvät tunne-elämän ja motoriikan kannalta ja millaiset mahdollisuudet heillä on esimerkiksi leikkiä vapaasti ilman aikuisten johtamista."

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Luin aikaisemmin saman jutun. Ei päiväkoti poissulje tunne-elämän ja motoriikan kehittymistä. Lapsilla on hyvin aikaa vanhempien kanssa, vaikka he ovatkin päivisin päiväkodissa.

Vanhempien taso aktiivisuuden suhteen lasten kanssa vaihtelee paljon, ihannetilanteessa aktiivinen vanhempi lapsensa kanssa lapselle hyvässä asuinpaikassa on varmasti hyvä, mutta todellisuudessa vanhempia ja asuinpaikkoja on monenlaisia.

Professorin näkemys pätee, vain jos on riittävän aktiivisia vanhempia. Jos perheessä on ongelmia, tai vanhemman ovat passiivisempia, päiväkoti on se paikka mikä turvaa lapsen kehitystä.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Käytännössä jos äiti tai isä haluaa lapselle aktiivista toimintaa lapsi viedään sellaiseen leikkipuistoon, jossa on lapsia, tai kerhoon, mikäli sellainen sattuu olemaan lähellä ja vanhempi viitsii viedä, eli tavallaan samantyyppistä toimintaa kuin päiväkodissa. Näin eivät kuitenkaan kaikki vanhemmat toimi, eivätkä varsinkaan tee näin säännöllisesti useita kertoja viikossa. Tästä seuraa, että lapsi on kotona ja korkeintaan siinä hiljaisella kotipihalla, jossa ei ole juurikaan muita lapsia.

Kotihoidon todellisuus on lapsia eriarvoistava. Se miten hyvä se on lapselle, riippuu miten aktiivisia vanhemmat ovat ja missä lapsi asuu. Sellaiset, jotka näkevät sen lapselle hyvänä vaihtoehtona, heillä ei ole kokemusta lapsista, tai se rajoittuu jonnekin kymmenien vuosien taakse.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Yleensä ne, joilla on lapsia kymmenien vuosian takaa näkevät ja tietävät enemmän, koska he ovat ehtineet nähdä jo yhden tai kaksi seuraavaa kakarasukupolvea.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Elämänkokemusta on kertynyt, mutta käsitykset lapsen kasvuympäristöstä ei ole ajan tasalla.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala Vastaus kommenttiin #18
Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin Vastaus kommenttiin #20
Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Lapsi raahaaminen tarhaan tai harrastuksiin on haitallista ja tarpeetonta.

Terve lapsi oppii lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan kotona jo 5-vuotiaana. Siihen ei tarvita kuin hieman vanhempien apua. Toki edellytyksenä on, että vanhemmilla on nämä taidot. Nykyään ne puuttuvat monilta olen huomannut.

Yksi elämän kannalta tärkein opittava asia on turhautumisen sietäminen ja sitkeys. ADHD-kasvatusmallissa etsitään lapselle koko ajan virikkeitä ja ohjelmaa sekä hyvää mieltä pettymyksiä vältellen. Se on sairasta touhua. Lapsen psyyken kehitys vakaaksi vaatii paljon ihan omien havaintojen tekoa ja omien ajatusten käsittelyä eikä jatkuvaa opetuksen inputia.

Lapsen on myös hyvä oppia löytämään itse kaverinsa ja harrastuksensa. Leikkiminen ulkona ja kulkeminen metsissä ja niityillä on lapselle parempi kuin pakko-ohjattu toiminta tarhoissa. Niissä lapsesta tulee aloitekyvytön ja koko ajan ohjausta, auktoriteetteja ja sääntöjä kaipaava ihminen. Sellainenhan meistä halutaan. Vallankäyttäjät kaipaavat tottelevaisia ja epävarmoja alaisia. Suomalaisia lampaita siis.

Nokian Jorma Ollilalta kysyttiin aikanaan miten hän suhtautuu tehokkaaseen opetukseen ja eliittikouluihin. Jorma sanoi, ettei niitä Suomessa tarvita. Osaavat, motivoituneet ja älykkäät tulevat silti eturiviin aikanaan koulustaan riippumatta.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Totuus varmasti löytyy jostain puolenvälin tietämiltä. Pahaksi ei ole kotona kasvaminen, mutta ei päiväkodissakaan kasvaminen.

Lapset ovat yksilöitä. Minäkin kasvoin melkein keskellä metsää muutamien kavereitten kanssa, ja sujuvasti lukemaan opin 5-vuotiaana. Seitenvuotiana luin klassikkoja ja olin muutoinkin osaava.

Toisaalta voidaan kysyä mitä minusta olisikaan tullut, jos olisin saanut päiväkodissa kasvaa. Olisiko tullut Nobel, vai olisinko vain pääministeri. Ken tietää.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

"Lapsen on myös hyvä oppia löytämään itse kaverinsa ja harrastuksensa. Leikkiminen ulkona ja kulkeminen metsissä ja niityillä on lapselle parempi kuin pakko-ohjattu toiminta tarhoissa."

Tämä toimi joskus vielä 70-80-luvulla, nyt jos noin lapsen kanssa toimisi, niin lapsi yksinäisenä harhailisi ulkona ilman kavereita.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

#23. Höpöä. Mikään ei ole muuttunut muuta kuin vanhempien kouhotus lisääntynyt exponentiaalisesti. Ei ole mitään syytä miksi vanhempien tulisi koko ajan sotkeutua lastensa puuhiin.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Elolla ajatusvinoumia kotikasvatuksesta. Hänen lapsuus alkoi yli 30 vuotta sitten ja sen ajan kasvatusympäristössä, siitä lasten kasvatusympäristö on muuttunut.
Jos vain rajoittuisikin niin, että tuettaisiin hyvää kasvatusta kotona. Lasten yleisesti saama hyvä kotikasvatus on vain romantisoitua ihannekuvaa lasten kasvatusympäristöstä. Lapset yrittävät toipua parhaansa mukaan erilaisista kasvatustilanteista.

"... vaan tukea perheen antamaa hyvää kasvatusta kotona."

"Kasvoin kotiäidin tiukassa, mutta lämpimässä hoidossa. Kovin kieroon en mennyt. Mitä nyt lähdin mukaan politiikkaan, mutta siitä(kään) en voi äitiäni syyttää."

http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256096-pu...

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Kirjoittaja taitaa nyt rutkasti ylitulkita tutkimuksen tuloksia. Tutkimus siis koski vain kognitiivisten kykyjen kehittymistä varhaislapsuudessa. Joo, siellä päiväkodissa puhutaan, kommunikoidaan ja leikitään enemmän ja monipuolisemmin kuin kotona, joten ihan uskottavaa.

Se ei kuitenkaan välttämättä ole se mitä pieni lapsi tarvitsee. Tutkimus ei mitenkään käsitellyt päiväkotien suurimpia uskottuja ongelmia eli vaikutusta vanhempien ja lasten väliselle kiintymyssuhteelle, eikä stressin vaikutusta. Ne sitten taas voivat aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä ja muita ongelmia, vaikka ei ilmeisesti sitten kognitiivisia ongelmia.

Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen kertoo:

    «Perhepäivähoidossa tai kotona hoidossa olevilla lapsilla ei ole mitattu kohonneita stressitasoja. Päiväkodissa stressitaso kohoaa jo kuuden tunnin jälkeen.

    - Jos mennään yli kymmenen tunnin, stressitaso ei ehdi rauhoittua päivän aikana. Erilaiset stressitaudit, kuten keskivartalolihavuus tai diabetes, voivat aivan hyvin alkaa jo lapsuudesta.»

Nordlin kirjoittaa:

    «Kotihoidossa olevat lapset ovat yksinäisempiä, kuin päiväkodissa ryhmässä kavereiden keskellä leikkivät ikätoverinsa.»

Pienet alle 3-v lapset eivät ole "yksinäisiä" jos heillä ei ole kavereita, koska heillä ei ylipäätään ole kykyä muodostaa kaverisuhteita. Sosialisoituminen alkaa vasta siinä 3 ikävuoden tienoilla, mitä ennen lapsella ei ole mitään "kaveriporukoita". Lapsi ei sitä ennen ylipäätään kykene muodostamaan erityisiä suhteita kuin muutamiin henkilöihin, joiden on parasta olla vanhempia tai sisaruksia. Paras tapa millä pienet lapset saadaan "yksinäisiksi" on päiväkodissa, jossa ei ole niitä vanhempia, mikä aiheuttaa stressiä.

Tiedä sitten mitä puutteita tuossakin tutkimuksessa oli; aiemminkin on huomattu varhaisen päivähoidon parantavan lasten koulumenestystä, ainakin yhdessä ruotsalaisessa ja yhdessä suomalaisessa tutkimuksessa. Keltinkangas-Järvinen on kritisoinut ruotsalaistutkimuksen ylitulkitsemista voimakkaasti. Sama juttu suomalaistutkimuksesta. Kun tilastollisesti merkittäviä tuloksia on normalisoitu taustamuuttujilla, on merkittävyys kadonnut. Esimerkiksi, kun koulutetut vanhemmat laittavat lapsensa tavallisesti nuorempana päiväkotiin.

Joka tapauksessa tässä uudessakin tutkimuksessa varhaisen päivähoidon edut katosivat ajan myötä lasten kasvaessa. Näin on aika monessa muussakin tutkimuksessa, että millään varhaisella opetuksella tai kasvatuksella ei pidemmän päälle ole juurikaan merkitystä.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Vaikuttaa lapsen itsetuntoon, jos joutuu kotihoidossaolon vuoksi ottamaan kiinni muita lapsia, jotka ovat jo aikaisemmin päiväkodissa oppineet tarvittavat taidot. Sen lisäksi joudutaan näihin lapsiin päivähoidossa keskittymään enemmän, kun taidot eivät ole samalla tasolla kuin muilla, koska ovat tulleet myöhemmin sinne.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

#26. Mitähän ne tarhassa opitut merkittävät taidot ovat? Itse olin pienenä jonkin aikaa tarhassa kolmen vanhana. Muistan vieläkin, kun siellä olo v***tti syvästi typerän ohjelman takia. Siellä ei kehity muuta kuin lauma-tsombiksi. Taidot oppi kotona.

Pakko nyt kertoa toinenkin todiste. Sisareni oppi minua älykkäämpänä niin hyvin, että meni kouluun 6v iässä, hyppäsi sitten kahteen kertaan luokan yli, ettei turhautunut opetuksen hitauteen. Hän olikin jo 19v iässä lääkärinä kandin ominaisuudessa sairaaloissa. Varhaisopetuksen hän sai metsässä varisten, oravien ja koiran kanssa 3v iästä eteenpäin.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Kyllähän sijaispulasta kärsivässä täydessä päiväkodin lapsiryhmässä automaattisesti saa lapsi parempaa varhaiskasvatusta kuin kotona tai isovanhempien luona, jotka käyttävät lasta vaikka iltapäiväkerhossa pari kertaa viikossa.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Niin ne isovanhemmat, jotka käyttävät lasta iltapäiväkerhossa pari kertaa viikossa.
Siinä tuli isovanhemmille velvollisuuksia. :-D

Sari Korpi

On vaarallinen ajatuskulku, että ainoastaan yhteiskunta on kelvollinen kasvattamaan lapsemme oikein. Tämähän on ajatus monessa totalitäärisessä yhteiskunnassa.

Uskon lapsuuden ja erityisesti varhaislapsuuden turvallisten kiintymyssuhteiden merkitsevän eniten lapsen kehitykselle. Uskon myös, että kotikasvatus poikkeuksia lukuun ottamatta on laadukasta varhaiskasvatusta. Tämän todisteena Suomessa on huomattava määrä kotihoidossa maalaisjärjellä ja rakkaudella kasvatettuja hyvinvoivia aikuisia sekä kouluissa menestyviä oppilaita. Sama pätee tietysti myös monelle päiväkotikasvatuksen saaneelle.

Käyttäjän marjattavehkaoja kuva
Marjatta Vehkaoja

Paljon melua tyhjästä! Isot otsikot varhaiskasvatuksen paremmuudesta kotona hoitamiseen nähden. Kuitenkin tutkimuksen johtopäätöksissä kerrottiin, että kognitiivisten taitojen ja tietojen osalta erot häviävät tultaessa toiselle asteelle tultaessa. Eikö tämä tulos siis päinvastoin osoita, että ei ole eroa hoidetaanko lasta kotona vai päiväkodissa ensimmäisten kolme vuoden aikana.

Minun korvissani tutkimus näyttäytyi mittatilaustyönä tehdyltä myyntipuheelta päiväkotihoidon aientamisen puolesta.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tutkimus ei osoita mitään kausaliteetteja. Aiemmissa tutkimuksissa erot ovat kadonneet siinä vaiheessa kun äidin koulutustaso ja muut vastaavat tekijät on karsittu. Tämänhetkinen evidenssi tukee sitä että lapsi on kahteen ikävuoteen asti kotona jos se vain on mahdollista. Kotihoidontuen demonisoimista ajavat lähinnä feministit nähdessään tuossa ongelmia nimenomaan aikuiselle naiselle. Lapsi on siinä vain keppihevosena.

Miten vapaasti tehtävä valinta voi olla epätasa-arvoinen? Parin vuoden takaisen suomalaistutkimuksen mukaan naiset haluaisivat olla entistä enemmän kotona lapsen kanssa jos talous antaisi myöten. Ovatko naiset feministien mielestä niin pöljiä että niitä pitää holhota vaikka siinä sivussa lapset kärsisivät?

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Kun katsoo mitkä tutkimuslaitokset olivat tämän selvityksen taustalla, lopputuloksen olisi tiennyt tutkimusta tekemättäkin.

Vasemmiston eli Palkansaajien tutkimuslaitoksen tarkoitus on edistää päivähoitoa lakkauttamalla kotihoito ja VATT:lla pyrkimys häätää äidit pois kotoa työmarkkinoille. Tutkimuksen yksipuolisella rajauksella saadaan sellaiset otsikot, kuin halutaan.

Ihmisen aivot kehittyvät koko elämän ajan. Hämäläinen on melko oikeassa kommentissaan, että yksipuoliseen päivähoitoon osallistuvista tulee sellaisia, kuin tavoitellaan. Pelkkään kotihoidon varaan jäävistä ehkä tulee massasta poikkeava, mutta ei voi sanoa heistä tulevan lahjattomampia.

Jos yhteiskunta painottaa ja arvostaa yksipuolisesti päivähoidossa olevien keskinkertaisia ADHD-ominaisuuksia, tietenkin introvertteja AS-henkilöitä tullaan kohtelemaan myöhemmin elämässä kuin kynnysmattoa.

Nyky-yhteiskunnassa uutta tietoa saadaan lähes pelkästään tutkimustuloksia tekemällä. On ihmisiä, jotka pelkästään ajattelemalla (Albert Einstein) saavat oikeaa paikkansa pitävää uutta tietoa maailmasta. Kuitenkin heidät sivuutetaan, koska pitää olla todisteena tehtynä se tutkimus. Tämä sama periaate toteutuu ihan kaikilla tasoilla yhteiskunnassa.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Molemmista malleista voi kehitellä dystopiavisioita. Jos kotona lasta pidetään halkovajassa, lopputulos ei varmaankaan ole hyvä. Eikä vastaavasti joukon kiusatuimpana ylitäydessä lastentarhassa.

Jossain vaiheessa lapselle on hyvä opettaa myös suurten joukkojen osana oloa, mutta ei tätä ei ehkä tarvitse tehdä joka päivä, ei joka vuosi, ei koko työpäivän aikaa, eikä vauvaiästä alkaen. Pitää muistaa, että myös lasten ja vanhempien suhde on vaalimisen arvoinen, ja kasvaminen yhteisöön tarkoittaa kasvamista muidenkin kuin samanikäisten lasten kanssa.

Käyttäjän TimoVirtanen11 kuva
Timo Virtanen

Kun olen vähän vanhempaa ja kokeneempaakin ikäluokkaa, niin muistan, mitenkä Neuvostoliitossa suosittiin näitä lastentarhoja. Lapset olivat monin paikoin lähes kokoaikaisesti tarhattuina. Vain viikonloppuisin vanhemmat saivat tavata ja hoitaa, kasvattaa, lapsiaan. Maanantaina taas työläisäidit palauttivat lapsensa valtiolle. Tarkoitus oli kasvattaa uusi uljas, sosialistinen, neuvostosukupolvi. Vähän tuntuu, että nyt ollaan näillä " tutkimuksilla" pyrkimässä samalaisiin tavoitteisiin. Mutta luulo ei ole kyllä tiedon väärtti. Näin kasvoikin juureton sukupolvi. Useimpia vaivasivat monet muutkin ongelmat, kuten alkoholismi ja rikollisuus. Koti luo lapsille turvan, ei tarhaus.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Kannattaa tosiaan muistaa, että yhteiskunnan koulutuspolitiikka voi olla myös vaarallinen väline, joka voi pahimmillaan tukea totalitarismia ja ihmisten pään muokkaamista valtaeliitin tahdon mukaiseksi.

tom brunila

Mitä seuraavaksi? "Tutkimuksessa" todetaan, että parhaat tulokset saadaan kun lapsi heti syntymän jälkeen otetaan vanhemmilta yhteiskunnan hoidettavaksi! Ja vanhemmat saavat tavata lapsensa kerran kuukaudessa puolen tunnin ajan ja silloinkin isossa ryhmässä!
Ja sen jälkeen lapsia tuotetaankin suurissa haudottamoissa eikä lapsen vanhemmasta ei ole mitään tietoa!
Lukekaa kirjat:
Thomas More, Utopia;
Jegeni Zamjatin, Me;
Aldous Huxley, Uljas Uusi maailma;
George Orwell, Vuonna 1984;
Ray Bradbury, Fahrenheit 451

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset